sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Laminaatti kriiseilyä


Helpottuuko tämä päätösten teko ikinä? Meillä ei ainakaan ole helpottanut projektin edetessä yhtään. Täällä on lähiviikot vaikeroitu laminaatin sävyn valinnassa. Lattia on sen verran iso ala ja se vaikuttaa tilojen kokonaisilmeeseen erittäin radikaalisti. Onhan lattia sisustuksen perusta. Laminaatin valintaan on siis meillä käytetty todella paljon aikaa ja käyty hakemassa mallipaloja useamman kerran. Sitten voi taas miettiä, että miksi on niin hässäkkää koko ajan, kun laminaatin valintaan voi käyttää useita kymmeniä tunteja. Mikäli seinien sävyjen valinta on yhtä vaikeaa niin pulassa ollaan.

Ensin pitää toki valita itse lattiamateriaali. Meille valinta oli helppo. Parketti oli ehdoton nounou koiratalouteen, vinyyli tai korkkikaan ei vakuuttanut niin, että olisin valmis maksamaan niistä niin paljon enemmän ja testaamaan, kun kokemusta itsellä eikä lähipiirillä niistä ole. Laminaatti on siis ollut alusta asti itsestään selvä valinta. Meillä laminaatti on toiminut vallan loistavasti, joten miksi lähteä hyvää ja toimivaa vaihtamaan? Faktahan on myös se, että kun täytyy se yli 300 m2 lattiamateriaalia ostaa niin sillä hinnalla on melkoinen vaikutus. Melkoinen hintaero syntyy onko kyseessä neliöhinnaltaan 15 euron vai 50 euron lattiamateriaali (14,90 x 300 m2 = 4470 € vs 50 x 300 m2 =15 000 €).

Laminaateissa onkin sitten paaaaaljon valinnanvaraa. Luulisi jokaiselle löytyvän sopiva sävy. Me lähdettiin hakemaan vaaleaa tai oikeastaan hyvin vaalean harmaata , ajatonta,  1-sauvaista (sauvaisuus kertoo kuinka monesta rinnakkaisesta puupalasta lankun pintakerros on valmistettu) ja mahdollisimman leveätä mallia, mahdollisesti lankkulattiaa jäljittelevä. Me ollaan haettu mallikappaleita K-raudasta, Bauhausista sekä tilattiin Novafloorilta pari mallikappaletta. Ainakin näin Espoon myymälöissä Bauhausissa pantti laminaatin mallipalalle on viisi euroa per mallipala ja K-raudassa kymmenen euroa per mallipala kun taas Novafloor toimittaa kaksi mallipalaa ilmaiseksi. 

Me ollaan aina ensin tuijoteltu mallipaloja omassa kodissa, sen jälkeen viety tontille ja ihmetelty siellä. Muutama on näyttänyt hyvältä liikkeessä ja omassa kodissa, mutta tontille vietäessä on heti hylätty, muuttunut siellä liian kylmäksi sävyksi isojen ikkunoittemme edessä alla. Ne on ollut helppo karsia pois. Yhtään siniseen tai lilaan taittava lattia ei innosta. Sehän tässä jännittääkin, että mihin tahansa päätyy niin näyttääkö se yhtä hyvältä isommalla alalla. Onneksi voimme ostaa vaikka kymmenen neliötä alkuun ja laittaa lattiaan ja jos ei kolahda ollenkaan niin laittaa lattia vielä vaihtoon.

Tällä hetkellä "jatkossa" tontilla on seuraavat laminaatit. Sieltä on kyllä jo löytynyt oma suosikki, mutta mitään päätöstä ei ole vielä tehty. Ihmetellään nyt mallipaloja vielä parisen viikkoa tontilla ja muistetaan käydä eri valonmäärillä niitä ihmettelemässä. 




kuvat Bauhaus



kuvat Bauhaus


Cello Tammi Aspen (K-Rauta)

 kuvat K-Rauta

Manitoba Oak Tammi (K-Rauta) 


kuvat K-Rauta



kuvat K-Rauta

Parador Arctic Pine (Novafloor)

kuva erikoisparketti.fi 


kuva erikoisparketti.fi

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivää


Ihanista ihaninta ystävänpäivää kaikille lukijoille. Ystävänpäivänä on tärkeä muistaa erikseen elämän tärkeitä henkilöitä; YSTÄVIÄ. Näin ystävänpäivänä hieman huono omatunto kolkuttaa. En valitettavasti ole viimeisen vuoden aikana ollut esimerkillisen hyvä ystävä. En ole samaan tapaan ollut läsnä ystävilleni. Olen joutunut sanomaan ei useammalle häppeningille, jossa olisin halunnut olla mukana tai tulemaan viimeisenä ja lähtemään ensimmäisenä kutsuilta. Onneksi olemme kuitenkin ehtineet iltoja myös ystäviemme kanssa vuoden aikana viettämään. Me molemmat tarvitsemme hetkiä ystävien kanssa jo ihan oman mielenterveytemmekin vuoksi. Niistä ei missään nimessä voi kokonaan tinkiä. Tinkiä pitää kuitenkin, sillä kuten kirjoitin meidän talo ei valmistu milliäkään, jos ei siellä olla rakentamassa. Olihan siellä alkuun tarkoitus olla työmiehiä apuna, mutta kuitenkin olemme päätyneet rakentamaan omin voimin (lukuunottamatta toki elementtien asetuksia).

Olen aina ollut sitä mieltä että aikaa ystäville on järjestettävissä jos haluaa järjestää. Edes teekupillisen verran. Nyt on kuitenkin ensi kertaa joutunut toteamaan, että sen teekupillisen verran aikaa ei olekaan enää niin helppo järjestää. Onneksi se kuitenkin edelleen on järjestettävissä. Nykypäivänä on onneksi myös sosiaalinen media, josta pääsee ystäviä seuraamaan vaikka se ei tietenkään ikinä tule korvaamaan fyysistä läsnäoloa. Ja on whatsapp, jossa voi äärimmäisen nopeasti päivittää kuulumiset tai vaikka äänittää kuulumiset. Välillä tiukempien rupeamien jälkeen tontilla soitto tai viestin kirjoittaminen voi kuitenkin tuntua yllättävän isolta ponnistukselta. Päivässä on kaksikymmentäneljä tuntia, mutta miksi tuntuu, että se ei riitä mihinkään. Olen myös yrittänyt rehellisesti kertoa ystävilleni, että oma arki on tällä hetkellä niin kaaoottinen, että tapaamisia ei ole niin helppo järjestää ja se voi vaatia hieman säätämistä, mutta ystävät ovat mielessä silti ihan joka päivä. 

Kyllähän sitä myös tällaisessa elämäntilanteessa huomaa ketkä on niitä tosiystäviä. Kultaa ovat ne ystävät, jotka sinnikkäästi pysyvät ystävinä myös raksa-ajan läpi. Jaksavat kuunnella ianikuisia kuulumisia raksalta, sillä eihän meidän elämässä tapahdu mitään muuta kuin raksaa tällä hetkellä. Joten mistäpä muusta sitä kuulumisia kertoilisi. Raksaa siellä, raksaa täällä. Voihan se kuulostaa jonkun korvaan todella tylsältä. Tai jaksaa kuunnella kuinka laminaattivalinnat aiheuttaa harmaita hiuksia, rakennuslupa ei vastannut odotuksia millään tavalla tai jaksavat kuunnella loputonta pohdintaa harmaan eri sävyistä. Niin parasta välillä saada täysin muuta ajateltavaa, joten pahoittelut kun en aina jaksa kaikille kertoa raksan kuulumisia, sillä välillä se vaan tulee korvista ulos. 

Ja kiitos ihanat ystäväni jotka jaksatte järjestää brunsseja ja illanviettoja, jotta pääsemme välillä irtaantumaan "valmiiseen pöytään". Puhumattakaan niistä kullanarvoisista ystävistä jotka ovat osallistuneet talkoisiin, lainanneet miehiään meille hommiin, tuoneet ruokaa, lenkittäneet koiria tai muuten vain pyyteettömästi elävät projektissa mukana ja jaksavat lähettää tsemppiviestejä. Ja kiitos ystävilleni, jotka jaksavat ahkerasti pitää yhteyttä vaikka myönnän, että oma yhteydenpitoni ei ole yhtä ahkeraa kuin ennen. Sitä ei ehkä uskokaan kuinka paljon yhteydenpito ja tsemppiviestit voi piristää.

Meille rakentuu hyvin iso koti ja toivottavasti saamme majoittaa meillä useita ystäviä tulevaisuudessa. Vierashuoneeseen tullaan panostamaan yhtä paljon kuin makuuhuoneeseen, ei mitään vuodesohvia vaan laadukas sänky. Haluan, että kotimme on myös ystävilleni paikka, johon on ihana tulla käymään ja viettämään aikaa, tietää olevansa tervetullut. Lupaan myös korvata ystävilleni tämän parivuotisen rupeaman ja järjestää talon valmistuttua useita illanistujaisia ja juhlia. 

Tänään iloitsen ystävistäni ja viikonloppuna pääsen nostamaan maljaa ystävieni kanssa.
Kiitos myös parhaalle ystävälleni rakkaalle aviomiehelleni,  joka jokaikinen päivä raataa talomme eteen.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Meidän talo on 67 % valmis

Eikös kuulostakin aika hyvältä lukemalta? Toki tiedän että viimeinen 20 % voi olla aika hidasta. Ja meidän tapauksessa luulen että viimeisen 10 % valmistumiseen menee vielä monta vuotta. Meillä kaikki on tehty viimeisen päälle tähänkin asti, niin tehdään myös loppuun asti kaikki viimeisen päälle. 

En tiedä kuinka moni rakentaja käyttää valmiusastetodistusta rakentamisen aikana. Me pyydämme sen lähinnä pankkia varten ja onhan se myös mielenkiintoista kuulla missä vaiheessa näin niinkuin prosentillisesti mennään. Eli nostamme rakennuslainaamme valmiuastetodistusta vastaan. Toinen vaihtoehto on skannailla kuitteja, mutta itse koen ainakin helpommaksi toimittaa pankille valmiusastetodistuksen kuin lähteä tuohon kuittirumbaan. Eipä meidän ole kuin kolme kertaa tähän mennessä tarvinnut valmiusastetodistus toimittaa.

Täytyy myös kehua miten äärettömän helposti meillä on mennyt pankkimme kanssa. Vaihdoimme rakennuslainaa nostaessa Osuuspankkiin. Kaikki on sujunut niin hyvin heidän kanssaan ja joka kerta nostaessani lisää lainaa, laina on ollut seuraavana pankkipäivänä tililläni. Melkoisen nopeata toimintaa sanoisin. Itse kun aina myöhässä eräpäivien jälkeen lisää rahaa pankilta muistan nostaa niin helpottaa huomattavasti kun voi luottaa siihen että pankki ainakin siirtää rahat asap tilillemme.

Näistä prosenttilukemista siis jatkamme tällä viikolla hommia tontilla. Siellä on ollut täysin hiljasta pari viikkoa kun olemme remontoineet nykyistä kotia. Remontti on täällä kuitenkin todella hyvin edistynyt. Torstaina tulee reilu kymmenentuhatta kiloa kipsilevyä tontille. Kaikki meidän seinä- ja kattomateriaalit. Kipsilevyt eivät näillä keleillä voi olla yhtään ulkona. Ne onneksi saadaan nyt työnnettyä kurottajalla lavoilla kellariin. On kyllä melkoinen työ saada kymmenentuhatta kiloa levyjä kellarista yläkerroksiin. Eipä tarvitse salilla käydä varmaan lähiaikoina. Huoh.




keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Hiljaista raksalla



Nämä kuvituskuvat eivät valitettavasti ole vielä raksalta vaan nykyisen kodin remontista. Meillä eletään lautakasan, mdf-levyjen, listojen, sirkkelin ja kaiken maailman muiden välineiden keskellä tällä hetkellä.

Sellainen huono puoli tässä omatoimirakentamisessa on, että kun ei meillä ole aikaa rakentaa taloa niin siellä ei tapahdu mitään. No nyt sitä aikaa ei ole ollut, joten hiljaista raksalla on ollut. Tällä hetkellä aikaa kuluu nykyisen omakotitalomme pintarempassa. Pikkuhiljaa alkaa olla viimeiset hetket laittaa nykyinen koti myyntiin ja sen myötä Harrin piti siirtyä tontilta kotiin remppaamaan vähäksi aikaa. Olisi se toki vähemmän stressaavaa, jos oma koti olisi myyty kun rakentaa . Meille vain oli ehdotonta, että emme halua muuttaa välissä mihinkään "väliaikaisasuntoon" vaan haluamme muuttaa nykyisestä suoraan uuteen.

Meillähän ei edelleenkään ole mitään aikataulua muutolle. Se varmastikin riippuu ja roikkuu paljolti myös siitä miten tämä nykyinen kämppä kaupaksi menee. Olisi hyvä pitää nykyinen sisustettuna myynnin ajan. Toisaalta kova hinku olisi heti päästä uuteen kotiin kun mahdollista. Heinäkuussa alkaa  myös rakennuslainamme lyhentäminen. Olisihan siinä vaiheessa jo kovin paljon mukavampi asua siinä kodissa mihin lovi palkasta hupenee. Tällä hetkellä vaan haaveilen hetkestä jolloin ei tarvitse elää raksan, remontin ja keskeneräisyyden keskellä. 

Toisaalta oma hyvinvointi edellä on mentävä, sillä jos jompikumpi meistä tässä nyt droppaa niin taitaa koko korttitalo sortua ja ei varmasti talo etene mihinkään. Valtava määrä päätöksiä pitäisi pikkuhiljaa saada tehtyä materiaalien osalta, mutta jotenkin tuntuu että tuntuu ylitsepääsemättömmän vaikealta tällä hetkellä. Onko tää sitä raksamasennusta sitten? Mistä saisi niitä kuuluisia lisätunteja vuorokauteen. Se helpottaisi huomattavasti. Tai toinen helpottava tekijä voisi olla jos pystyisin kloonaamaan tuon rakkaan mieheni, mutta sekään ei valitettavasti nykypäivänä ainakaan ole vielä mahdollista. 

Mitään huikeaa edistystä raksalla ei siis ole lähiviikkoina luvassa, mutta sisustuspäätöksiä sitäkin enemmän ja niistä infoa täällä piakkoin.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Meidän keittiö on tuotannossa (kääk)

Meidän keittiö on lyöty lukkoon jo viime elokuussa, mutta tajusin juuri että mitään lopullisia suunnitelmia ei ole esitelty blogin puolella. Korjataanpas tilanne pikaisesti. Valinta osui siis Noblessan keittiöön, kuten arvelinkin jo kesällä. Noblessan lisäksi kilpailutimme Keittiömaailman, Kvikin ja Nixi-keittiön.  Palvelu toimi hyvin sutjakkaasti ja ystävällisesti Noblessalla. Heiltä sai parhaat 3D kuvat (vai onko nuo edes 3D kuvia??) , joka muuten itselle ainakin on valtavan tärkeä. Niiden avulla on niin paljon helpompi "nähdä" keittiö ja saada varmuutta valintaan. Meille kun vetimetön keittiö oli ehdoton niin testasin tarkasti kaikkien vetimettömien kaapistojen mekanismin ja mielestäni Noblessan oli kevyin käyttää ja ulkonäöllisesti paras. Valinta oli siis harvinaisen helppo.

Nyt keittiö on Noblessan toimesta käyty mittaamassa ja sen myötä keittiö siirtyy tuotantoon. Positiivisia uutisia, keittiö mahtuu hyvin ja mitään mittavirhepaholaisia ei ole käynyt.  Kuten kirjoitin päätös on tehty jo puoli vuotta sitten ja sille en ole ajatustakaan oikein uhrannut sen jälkeen. Kun nyt sitten täysin puskista iskee ihme ahdistus, kun keittiö meni tuotantoon. Entä jos keittiö ei näytäkään hyvältä? Lähinnä paniikki koskee välitilan materiaalia. Mitä jos ei se sovikaan viereisen ikkunaseinän maalipinnan kanssa yhteen? Ne kun ovat läheisessä kosketuksessa. Välitilan levyä emme nyt kuitenkaan lähde perumaan vaan pystymme itse paikan päällä tekemään muutoksia, jos ei se miellytäkään. Jatketaan tämän ihmettelemistä siis keittiön saavuttua.

Alhaalla meidän keittiön hinnat lueteltuna. En edes kehtaa paljastaa kuinka pielessä meidän budjetointi oli keittiön osalta, mutta pahasti pielessä. Ei jotenkin osattu hahmottaa budjetointivaiheessa kuinka iso keittiö meille tulee. Saareke on jo lähes 2,5 metriä leveä. Kodinkoneet (niistä lisää täällä) ovat myös hivutettu ehkä hieman laadukkaampiin alkuperäisestä suunnitelmasta. Mutta kaikista suurin budjetin ylitys tuli kyllä Savon liesituulettimen kohdalla. Tuo kahden tonnin lähtöhinta saa vieläkin haukkomaan henkeä. Joudutaan varmaan näkkileipädieetille sen vuoksi, joten se toivottavasti tulee olemaan hintansa väärti. 

Keittiön hinta 11 000 euroa
Hinta sisältää kaikki kalusteet, kivitason, altaan, tapwellin hanan, led-valaistuksen, kivitason asennuksen sekä kalusteiden sisäänkannon. Asennamme keittiön itse, pl. kivitaso

Keittiön kodinkoneet 10 736 euroa
Hinta sisältää Festivon jääpakastinkaapin, viinikaapin, AEG:n erillisuunin, compact-uunin (mikro ja uuni), integroidun astianpesukoneen, induktiotason, kaasutason sekä Savon kattomallisen liesituulettimen

Kuvat: Noblessa
Kuvista poiketen kodinkoneet tulevat olemaan koko mustia ei teräksisiä.





sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Väliseinää nousee



Alakerran väliseinät on alkaneet nousemaan. Tai oikeastaan jäykistävät ja kantavat väliseinät on nyt kaikki paikoillaan. Kantavat seinät ovat toki olleet paikallaan jo viime syyskuusta asti kun elementit tuli ja nyt nostettiin jäykistävät seinät. Nimensä mukaisesti (yllätys yllätys) ne jäykistää talon rakennetta. Sen myötä saa poistettua vinotuet, jotka on taloa kasattaessa laitettu tukemaan seiniä. 

Alkaa huoneet hahmottumaan ihan eri tavalla. Ei ole enää niin hallimaista. Eipä tuolla alakerrassa nyt hirveästi seiniä ole, kun jo lähes seitsemänkymmentä neliötä on olohuone. Huojentavaa myös todeta, että näyttäisi siltä, että suunnitelmissa olleet huonekalut tulevat mahtumaan. Ja taas muistuksena ja suositteluna tuleville rakentajille, niitä kaapistoja, keittiötä ja "must have" huonekaluja kannattaa todenteolla suunnitella jo suunnitteluvaiheessa, kun talon mittoihin pääsee vielä vaikuttamaan. Edelleen vähän harmittaa ne muutamista kohdista puuuttuvat kymmenen senttiä meidän kodissa.

Niin ihanaa nyt pääsee miettimään toden teolla kaapistoja, huonekaluja sekä mittailemaan ja pohtimaan niiden paikkoja. Toki vasta alakerran osalta, mutta yläkerran seinien nousemiseen meneekin vielä pitkä aika. Liukuovikaapistojen suunnittelu on otettava nyt työn alle ja täytyisi ehtiä vierailemaan ainakin Askossa, Ikeassa ja Vepsäläisellä. Sen lisäksi meille tulee iso ruokapöytä olohuoneeseen enkä ole tarpeeksi isoja oikein meinannut löytää, joten näyttää siltä, että tulemme tilaamaan ruokapöydän mittatilauksena. 

Seinien nousemisen myötä keittiön pääsee nyt mittaamaan ja ensi viikolla Noblessalta tullaankin tarkistusmittaamaan keittiö ja sen myötä meidän keittiö menee tuotantoon. Tähän tekisi mieli lisätä kymmeniä sydämiä. Ehkäpä ihan hyvä ettei bloggerissa ole emojia tarjolla :). 



maanantai 22. tammikuuta 2018

Takkapohdintoja -vaikeeta vaikeeta


kuva bolkv.fi

Meillä voisi tällä hetkellä olla jo takka työn alla talossa, mutta todellisuudessa meillä ei vieläkään ole minkäänlaisia päätöksiä tehtyä takka-asiassa. Nyt todella on se hetki, kun pitäisi ryhdistäytyä ja tehdä päätöksiä. Olen kipuillut tämän kanssa paljon.  On useampi tunti seisottu takkapaikan edessä ja raavittu päätä et mitä hi**oa me oikein tehdään. Kiukuttanut jo koko talon rakentaminen ja välillä tehnyt mieli poistaa takka kokonaan talosta (no ei onneksi tosissaan kuitenkaan).  Me ei tulla saamaan takkaa mitä haluamme, sen vaihtoehdon naulasi Kirkkonummen kunta evätessään meiltä kaksikerroksisen talon rakennusluvan surkein perustein. Iso kiitos taas siitä päätöksestä.

Suunnitelmissa oli iso tunnelitakka (jotain ylläolevan kuvan suuntaista), joka upeasti näkyisi eteiseen, keittiöön ja olohuoneeseen. No, ei tule tunnelitakkaa. Tila, johon tunnelitakan piti tulla onkin nyt kantavaa seinää. Kun jouduimme muuttaman talon 2-kerroksisesta 1,5 kerroksiseksi saimme mukanamme hieman ikävän kantavan seinän eteisen ja olohuoneen välille sekä teräspilarin. Nämä siis kannattelee väli-ja yläpohjaa. 


Suunnitelmamuutoksen vuoksi olemme nyt katelleet pienempiä ja sirompia takkoja (ehkäpä jotain allaolevaa). Päätetty oli jo, että takka tulee olemaan valkoinen mustalla takkasydämellä. Satuin näkemään livenä aivan ihanan mustan takan (ei hyvä juttu). Palasimme kuitenkin valkoiseen, se on turvallisempi valinta. Olisiko takassa luukku vain eteen vai jatkuisiko oikealle puolelle vai ehkäpä molemmille puolille? Luulen, että sijoitamme edestä katsottuna takan vasemmalle puolelle nojatuolin, joten siinä tapauksessa luukku ei voi jatkua vasemmalle puolelle. Luukku oikealle puolelle näkyisi hieman keittiöön ja ainakin kokonaan ruokapöydässä istuville. 

Alunperin on ollut ajatus ostaa vain pelkkä takkasydän ja muurata itse takka sen ympärille. Ajan säästämiseksi mietimme kuitenkin, jos tilaisimme takan valmiina. Eli sekin päätös on vielä tekemättä. Tässä asiassa olemme varmasti fiksumpia,  kun saamme tarjouspyyntöjen hinnat silmiemme eteen. Onko meillä edes varaa tilata takka valmiina vai muuraammeko itse? Ja pystyykö siinä loppujen lopuksi edes säästämään tekemällä itse? Positiivinen yllätys olisi, jos edes tässä pysyisimme budjetissa. Takkaan on varattu viitisentuhatta euroa, mutta kun pelkkä hormi näyttäisi maksavan parisentonnia meidän korkeaan kotiin niin miinukselle taidetaan tässäkin mennä. Olisi ihana vain mennä nukkumaan ja jättää tämä takkapäätös hautumaan, mutta NYT on se hetki kun pitää tehdä päätöksiä. 


kuva täältä

kuva täältä

Eikä ne päätökset vielä siihen loppuneet. Luultiin, että meille tulee varaava takka, mutta sekin taitaa nyt muuttua kiertoilmatakaksi. Ainakaan kolmesta eri takkamyyjästä kukaan ei meille suositellut varaavaa takkaa. Suurin ero teknisesti varaavalla takalla ja kiertoilmatakalla on siinä, että kiertoilmatakka antaa lämpöä nopeasti ja levittää sen nopeasti suuremmalle alalle, kun taas varaava takka antaa lämpöä hitaasti ja pitää lämmön itsessään pidempään. Eli toisin sanoen, jotta saisimme maksimaalisen hyödyn varaavasta takasta tulisi sitä polttaa usein ja vähän. Ei taida toimia meidän taloudessa vaan kyllä käyttö painottuisi viikonloppuihin. Tunnelmatakkana kiertoilmatakka toimii myös paremmin kuin varaava takka. Lasiluukut ovat isommat kiertoilmatakassa ja liekki kuulemma kauniimpi. Ja olihan se, kun eron näki vierekkäin, mutta täytyy sanoa, että en ole sillä silmällä takkoja ennen katsonut, jotta olisin sen huomannut. Plussaa olisi myös se, että kiertoilmatakasta kerrotaan ettei se nokea laseja. Se olisi kyllä iso plussa. On olemassa myös takkoja, jossa on molemmat ominaisuudet (kiertoilma ja varaava),  mutta ne oli hinnaltaan jo selvästi korkeampia ja myös melkoisesti muhkeampia, pystyimme siis rajaamaan ne pois.

Takkahan voisi pian olla jo asennettu ja voisimme istuskella takkatulen lämmössä punaviiniä juoden. Voitaisiin vaikka pitää romanttiset treffit tontilla joku ilta punaviiniä juoden takkatulen lämmössä. Sen sijaan me täällä raavitaan hiuksia päästä, kun ei tiedetä mihin suuntaan päätöksiä tehdään. Toisaalta saamme olla aika onnellisia, jos meillä on asiat niin hyvin, että suurin haaste on takkavalinnat tällä hetkellä. 

Kyllä tästä vielä hyvä tulee? Toivottavasti. Kevään aikanahan tämä selviää.