sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Omatoimirakentajan henkinen jaksaminen


Palataanpas keväällä aloittamaani aiheeseen ja sivutaan myös jaksamista, kun lähestytään puoliväliä meidän projektissa. Puoliväli on ehkä kuitenkin toiveajattelua, mutta ainakin lähestytään puoliväliä. Yksi elämän suurempia ponnistuksia on omakotitalon rakentaminen itse, se ottaa lompakolle mutta  myös fyysiselle ja psyykkiselle jaksamiselle. Henkisestä jaksamisesta ei kuitenkaan puhuta tai kirjoiteta hirveästi. Tarinat kertovat valitettavasti liian usein rakentajista joilla aikataulu petti, rahat loppuivat, tuli burnoutti tai suhde päättyi avioeroon. Ei ne aina ole vain tarinoita vaan myös ihan oikeaa elämää. Oli todella surullista lukea seuraamani rakennusblogin perheen päätyneen juuri eroon. Voimia sinne.

Ja mielipiteitähän kyllä riittää ihmisillä yllättävan paljon rakentamisesta ja parisuhteesta. En ehkä liikaa pistäisi painoarvoa muiden pelotteluille.  Tuntuu, että aina jollain löytyy joku kumminserkunkaima joiden liitto päättyi eroon. Näitä "pelotteluja" kuulee ihan tarpeeksi, en ehkä kuitenkaan edelleenkään maalaisi piruja seinälle ja kuten kirjoitin aiheesta jo keväällä en usko pelkän rakennusprojektin ajavan eroon. Mihin kyllä uskon on se, että omatoimirakentaminen ei todella sovi kaikille. Tärkeintähän on tunnistaa mikä sopii itselle. Ja lähtökohtaisesti sen parisuhteen tulee olla kunnossa aloittaessa, sillä rakentaminen ei varmasti parisuhdetta korjaa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että se kyllä voi syventää parisuhdetta.

Perhe on kuitenkin tärkein, joten miksi myöskään ehdoin tahdoin lähteä sitä rikkomaan, jos se ei itselle sovi. Ja ainahan voi rakennuttaa, jos haluaa päästä kodin itse suunnittelemaan ja rahat riittää, mutta rakentaminen mahdotonta. Jokainen rakentaja on erilaisessa tilanteessa ja jokaisen parisuhde on erilainen projektin alkaessa, mutta kanssarakentajien kokemukset ja esimerkit voivat auttaa ottamaan erilaisia asioita huomioon. Tärkeintähän on, että molemmat ovat sitoutuneita projektiin ja asioista puhutaan, ei vain oleteta.

On kestettävä vastoinkäymisiä ja viivästyksiä, kaikki kun ei aina mene kuin siellä kuuluisassa strömsössä. On pitänyt tajuta se, että mies on KAIKEN mahdollisen vapaa-ajan siellä raksalla, toiselle osapuolelle jää se arjen pyörittäminen täysin yksin. Täytyy myös ottaa se realiteetti huomioon, ettei rakennusaikana pääse tekemään paljoakaan niitä "omia juttuja", harrastuksia,  lomamatkoja, parisuhdeviikonloppuja saati nähdä normaaliin tapaan ystäviä. Totta hemmetissä se harmittaa, kun ei ehdi nähdä kavereita ja joutuu sanomaan EI monille ihanille illanvietoille, mutta tosiystävät varmasti ymmärtää poikkeuksellisen ajanjakson elämässä eikä häviä rinnalta sen aikana. Ja olisihan se kieltämättä kiva jutella miehen kanssa joskus jostain muustakin kuin raksasta.  Ihanaa olisi myös, jos olisi enemmän aikaa huolehtia nykyisestä kodista, raksalta kotiutuessa pakollisen ruoanlaiton ja koirien hoitamisen jälkeen on kyllä hyvin suuri kynnys tarttua imuriin. Helpostipa sitä luettelisi nyt kymmeniä muitakin asioita mitä olisi ihana ehtiä tekemään.

Mikä itselläni stressaa ehkä eniten on se kaikki turha työ ja jatkuva HÄSLÄÄMINEN. Tapella laskuista, kommunikaatio-ongelmat toimittajien kanssa, yllättävien takaiskujen selvittely, meistä johtumattomat viivästykset. Me saadaan jo ihan tarpeeksia viivästyksiä aikaan itsekin, joten en toivoisi niitä yhtään muilta ostetuilta palvelun tuottajilta ilman pätevää syytä. Viimeiset viikot on ollut todella rankkaa aikaa. Yhtään kun ei helpota tämä JATKUVA vesisade ja pimeys. Asia mihin ei voi vaikuttaa, mutta vaikuttaa suuresti jaksamiseen. Tämä sateisin syksy kymmeniin vuosiin ei tietenkään olisi tarvinnut osua juuri aktiivisempaa rakentamisaikaan. Mä en todellakaan ole sokerista jopa nautin metsälenkeistä koirien kanssa sateella ja mielestäni sää on vain pukeutumiskysymys, mutta kyllä kastuminen on päässyt ihan uusiin svääreihin tänä vuonna. Tämä aamu oli hyvä esimerkki, kun eristeitä latoessa alle kahdessa tunnissa olin käyttänyt jo viidet eri hanskat ja sormet olivat niin jäässä, että meinasi tunto lähteä. Siistit sisähommat i´m waiting for You.

En ehkä myöskään tajunnut projektiin lähtiessä, miten paljon se kaikki muu vie aikaa. Olet ja teet asioita tontilla, mutta teet myös mahdottoman paljon asioita tontin ulkopuolella koneella,  mapittaen, sähköpostitse, kaupoissa juosten, kuljetuspalveluna toimien, ruokaa hakien ja toimittajien luona käyden. Päivät venyy raksalla ja syödäkin pitäisi, joten valitettavan usein on päädyttävä valmisruokaan. En tykkää yhtään, mutta tämä on yksi niistä lukuisista asioista joista on pakko ollut tinkiä, valmisruoat. Onneksi kaloreita palaa ihan tarpeeksi tontilla, joten siitä ei tarvitse huolehtia.
         
Kuulostaako hullulta? Ehkäpä, mutta jos lopputuloksena pystymme säästämään jopa satojatuhansia euroja niin se on sen arvosta. Vaikka tällä hetkellä rakentamisaika tuntuu loputtomalta, tämä on kuitenkin väliaikaista. Pitää muistaa pitää mielessä, että olemme koko ajan askeleen lähempänä meidän unelmaa ja talon valmistumista.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Melkoista säätämistä

Jos teistä tuntuu ettei meidän talo etene niin trust me I feel you, musta tuntuu ihan samalta. Kyllähän siellä pitkää päivää (ja välillä yötäkin) totisesti tehdään, mutta tämän hetken työvaiheet tuntuu enemmänkin säätämiseltä kuin etenemiseltä.  Tavaroita siirretään paikasta a paikkaan b ja taas kahden viikon päästä löydän itseni siirtämästä samoja kamoja paikasta b paikkaan c ja sitä rataa. Joka ikinen viikonloppu löydän itseni myös siivoamasta samoja nurkkia. No taitaa se kuitenkin kertoa edistymisestä kun siivottavaa riittää. Tällä viikolla (taas) on mennyt ihan liikaa aikaa muutaman tavarantoimittajan laskujen selvittelyyn. Tarjouspyyntöjä pitäisi ehtiä lähettämään ja jatkamaan kilpailutuksia. Muutama toimittaja onkin jo odotellut meidän vastauksia (pahoittelut), vaikka sitä ei haluisi joutua myöntämään, mutta kaikkeen ei vain rahkeet nyt näytä riittävän.

Samaan aikaan aloittaneet pääsee varmaan jo jouluksi kotiin, mutta eipä kokopäivärakentamista voikaan verrata tähän meidän viikonloppuraksaamiseen. Kyllähän siellä tulee iltaisinkin puuhasteltua, mutta se tuntuu nimenomaan puuhastelulta. Pilkkopimeätä on jo viideltä ja kun saat kamat esiin ja vauhtiin niin täytyykin jo alkaa suunnittelemaan kotiin lähtöä, jotta on jollain tavalla järjissään aamulla aikaisin töissä. 

Siivoamisen ja tavarajumpan lisäksi on mm.
  • Räystäät asennettu
  • Jatkettu vuorilaudoituksia
  • Raavittu tietä puhtaaksi saviliejusta
  • Yläpihan täyttöjä jatkettu
  • Yläpihalle vievää tietä tehty kantavaksi
  • Vedetty sähköt mittauskeskukselta taloon
  • Asennettu yläpihan sadevesiputkia
  • Jatkettu kellarin ulkoseinien eristämistä
  • Tänään jumpattiin ulko-ovet sisään ja hitsit meidän pääovi on hieno







sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Meillä valmistaudutaan lattiavaluun


Viimeiset pari viikkoa on pikkuhiljaa valmisteltu sisätiloja lattiavalua varten. Eli ontelolaattoihin porataan reikiä, joista viedään läpi ilmanvaihto, viemärit, sähkö, vesi ja lattialämmitys. Tarkoittaa myös,  että tässä vaiheessa pitää tietää kaikkien läpivientien paikat. On vaatinut siis itse poraustyön lisäksi melkoisesti suunittelutyötä, kun olemme tehneet lopullisia päätöksiä lattiakaivojen paikoista ja mittailtu tarkkaan, että kaikki tulee järkevästi oikeille paikoilleen. Tarkkana saa olla, että paikat menee kerrasta oikein. Lattiavalun jälkeen ei olisi kovin kiva tulla mitään "OHO" kommentteja väärissä paikoissa olevista läpivienneistä.

Me yritettiin välttää mitään näkyviä kotelointeja huoneissa, joten meillä tulee olemaan yksi kaappi kodinhoitohuoneesta uhrattu tekniikan läpivienneille. Alakerran vessaan joutuu tekemään koteloinnit, mutta ei haluttu mitään näkyviä kotelointeja niinpä kasvatimme vessan takaseinän seinävahvuutta,  josta voi viedä enemmänkin tekniikkaa läpi yläkertaan. Tämä pienensi noin 10 cm vessaa, mutta vältyttiin näkyviltä koteloinneilta. 



Yllä olevassa kuvassa näkyy lattiavalua varten valmisteltu muotti kellarikerroksen porrasvarauksella. Me olemme hieman (tai vähän enemmänkin) vääntäneet tästä kellarin portaikosta. Harri haluaisi, että meille tulisi alakerrasta portaat kellarikerrokseen ja itselläni aivan päinvastaiset ajatukset. Se veisi tilaa eteisestä sekä muuttaisi eteistä melkoisesti. Nyt tehtiin kompromissiratkaisu. Jätettiin porrasvaraus kellarikerrokseen eli ontelolaattoja tilatessa otettiin huomioon aukko. Mikäli me tai mahdollisesti joku muu perhe tulevaisuudessa haluaa portaat kellarikerrokseen tehdä on portaat helposti toteutettavissa myöhemminkin.

Kova hinku olisi saada lattiavalu mahdollisimman pian, mutta hommaa on vielä melkoisesti jäljellä. Isoimpana hommana on varmasti putkitukset, raudotukset, lattialämpoputkitukset sekä tyhjentää talo rakennustelineistä (jota ei voi tehdä ennen kuin kattorakenteet on valmiit). Jonkinlainen talkooviikonloppu pitäisi kääriä kokoon, jotta saisi isommalla porukalla näitä eteenpäin. Meillä ei muuten ole vielä ihan varmaa tietoa lattiavalun tekijästä, joten jos on pääkaupunkiseudulta hyviä tekijoitä niin saa suositella.

Hieman hitaastihan tässä nyt edetään, kun arkipäivät menee töissä ja iltaisin ei montaa tuntia tehokasta työaikaa ole. Tuntuu ettei kerkiä kun kaivamaan kamat esiin kun pitäisi niitä alkaa jo pakkaamaan pois. Ja tää keli. Ei tarvi varmaan kertoa kuinka paljon nää tämän syksyn sademäärät on hidastaneet ulkotöitä. Kaikki samaan aikaan aloittaneet on varmastikin pian jo muuttohommissa, mutta tälläistä tämä on omatoimirakentajilla. Tammikuussa tähän tulee onneksi muutos, kun Harri vähentää radikaalisti töitä ja keskittyy raksaan. Itse olen myös säästellyt lomaviikkoja alkuvuodelle , joten ehtii paremmin raksalla puuhaamaan. Siinä vaiheessa helpointa olisi varmaan jo ottaa makuupussitkin mukaan, kun siellä tulee kirjaimellisesti kaikki hetket vietettyä.


torstai 9. marraskuuta 2017

Sisustussuunnitelmia - tästä se kaikki lähti



Viime päivät tai oikeastaan jo viime viikosta lähtien olen yrittänyt kovasti käyttää aikaa sisustuksen suunnitteluun. Lähestyvää lattiavalua varten tiettyjä päätöksiä on saatettava päätökseen. Täytyy jo ainakin tietää putkien paikat, lattiakaivon paikat, lavuaarit, pönttöjen paikat ja sen myötä myös kosteiden tilojen kalusteiden paikkoja. Onneksi tähän saa apua sisustussuunnittelijaltamme.

Jokaisella on varmaan joku ydin mistä se sisustussuunnittelu lähtee liikkeelle. Meillä se on ehdottomasti sauna-kylpyhuone akselilla. Ja se on tuo ylläoleva kuva. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä kuvan nähtyäni. Olisin ihan valmis kotiuttamaan juuri tuon näköisen kylpyhuone-sauna osaston meillekin. Hauskinta oli, kun näin ensimmäistä kertaa sisustussuunnittelijamme Pian ja olimme poimineet muutamia tyylisuuntia ja tämä kuva oli nostettu molempien suunnitelmissa vahvasti esille. Tuo on juuri sitä millaista linjaa tulee hyvin pitkälti koko koti edustamaan. Vaaleita pintoja, kontrastia sekä puun sävyjä. Sisustussuunnittelijamme  osasi muotoilla tämän hieman hienommin kuin minä.

"Saunasta poimitaan ajatusmaailma koko kodin sisustukseen, josta toivotaan vaaleaa, hillityn ajatonta ja harmonista kokonaisuutta, mutta silti kontrasteja unohtamatta. Neutraaliin sävymaailmaan voi tarpeen tullen lisätä väriä (lähes mitä vain) omien mieltymysten ja vuodenaikojen mukaan." 

Aivan vastaavaan emme päässeet, mutta kuten alla olevasta kuvasta voi havannoida pääsimme hyvin lähelle. Valitettavasti tuota isoa marmorikuvioitua valkoista laattaa ei voi käyttää lattiassa sen sileän pinnan vuoksi, joka olisi liian liukas, joten ylläolevasta kuvasta poiketen kylpyhuoneen ja saunan lattia tulee olemaan vaaleanharmaata isoa laattaa. 

Ihanaa, kun ne kaikki miljoonat ajatukset päässä alkaa muotoutumaan ulos näin hyvinä lopputuloksina. Työtä sisustussuunnitelmien parissa kyllä riittää vielä ja paljon. Näiden lisäksi ainoastaan keittiön suunnitelmat on lyöty lukkoon. En tiedä onko muilla rakentajilla yhtä vaikeata mutta minun ei ainakaan ole helppoa tehdä näin isoja "lopullisia" päätöksiä. No, jos ei miellytä sisään muuttaessa niin me ei voida ainakaan syyttää kuin itseämme. Seuraavaksi jatketaan suunnittelua ala-ja yläkerran vessojen parissa.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Let´s talk about money


Aihe, joka kiinnostaa varmasti kaikkia rakentajia tai rakentamisesta haaveilevia on budjetti. Se on myöskin niitä vaikeimpia asioita koko rakentamisessa. Ainut varma summa rakentamisen alkuvaiheessa on tontin hinta. Ja nyt puhun siis omatoimirakentamisesta. Budjetointi on melkoisen paljon helpompaa avaimet käteen rakentamisessa, vaikka siinäkin varmasti tulee yllätyksiä vastaan. Yllättävän harva rakennusbloggaaja avaa budjettejaan ja se on toki täysin jokaisen kirjoittajan itsensä päätettävissä. Jokaisella on varmastikin erilaisia syitä siihen miksi eivät halua budjetista puhua. Suomalaisilla noin yleisestikään ei ole tapana hirveästi rahasta keskustella ja jostain syystä rahasta puhuminen aiheuttaa aina voimakkaita tunteita. Me emme nyt ainakaan tähän mennessä ole keksineet yhtään järkevää syytä miksi meidän pitäisi salata kustannuksia. Toki puhun mieluummin toteutuneista kuluista kuin budjetoiduista kuluista. 

Vaikka olemmekin päättäneet jakaa omaa budjettiamme niin meidän kokonaisbudjettimme tuskin on sovellettavissa muihin rakennusprojekteihin. Tulemme tekemään lähes kaiken itse ja maanrakennustyöt 100% itse. Harva omatoimirakentaja pystyy hoitamaan itse myös kaikki maanrakennustyöt, joka usein vie ison siivun budjetista. Tonttimme on myös ollut melkoisen haastava eikä tontillemme vienyt edes tietä aloittaessamme projektia. Emme ole budjetoineet omaa työtämme mihinkään, joten ymmärtänette että ulkopuolisella työvoimalla toteutettuna kustannukset olisivat rutkasti paljon suuremmat eikä meillä silloin olisi varaa rakentaa nykyisen kokoista taloa kyseiselle tontille. Ihan huvikseen pyysin Harria arvioimaan paljon meidän tontilla olisi voinut maksaa maanrakennustyöt, jos ne olisi kokonaisuudessaan teetetty ulkopuolisella niin arvioksi sain 80 000 euroa. 

Painottaisin myös, että jokainen talo on ainutlaatuinen ja erilainen. Kokonaisbudjettiin kuitenkin vaikuttaa niin moni asia kuten esimerkiksi maaperä, tarviiko louhia tai paaluttaa, talon rakenteet, rakennetaanko kellari, talon varustelu, kuinka hyvin on jaksettu kilpailuttaa yms. listaa voisi jatkaa vielä pitkään. Yleisesti maanrakennuksessa vaikuttaa suuresti maamassojen kuljetukset. Kaupunki-alueella ei yleisesti ole mahdollista läjittää kaivuumaita tontille vaan ne joudutaan ajamaan pois ja taas sitten ajamaan rakentamisessa tarvittavia kiviaineksia tontille. Eli kuljetuskustannuksia syntyy paljon ja ylijäämämassoista voi syntyä isoja kustannuksia.

Tämän vuoksi suosittelenkin enemmän ottamaan selvää mitä mikäkin työvaihe on maksanut eikä verrata kokonaisbudjettia muiden budjetteihin.  Paljon informatiivisempaa on tietää eri työvaiheiden hintoja kuten esimerkiksi lämmitysjärjestelmän kulut, porakaivon kulut, keittiön tai saunan kustannukset. Tulen jakamaan näitä eri työvaiheiden kustannuksia mahdollisimman paljon blogissa ja aina saa kysyä. Kirjoitan myös pian niistä kuluista, joita emme osanneet budjetoida ja niistä joissa budjetti näyttää olleen meillä eniten pielessä. 

Moni ehkä tekee tiukkoja budjettilaskelmia, mutta täytyy ihan rehellisesti myöntää, että me ei olla tehty mitään kovin tiukkaa budjetointia. Ennen aloittamista täytettiin toki exceliä, mutta lisäsimme alustavan budjetin päälle 100 000 euroa, koska tiesimme lukujen olevan hyvin alustavia ja että meiltä varmasti uupuu siitä melko paljon. Osa talon rakentamisen kustannuksista katetaan pankin rakennuslainalla, joten pankkia varten tuli esittää toki alustavia budjettilaskelmia. Meiltä löytyy kyllä budjetoitu excel. Se on lievästi sanottuna elänyt melkoisesti tässä matkan varrella. Nyt näillä vaiheilla rakentamista se alkaa (toivottavasti) olla jo melko lähellä toteutuvia kustannuksia. Osahan siitä on jo maksettuja kustannuksia, osa kilpailutettuja kustannuksia ja osa elää vielä.

Kyseisessä excelissä tällä hetkellä pönöttää summa 382 045 euroa. Tähän viivan alla olevaaan summaan ei sisälly tontti, piha-alueen viimeistely eikä autotalli. Tällä hetkellä jo maksetut isoimmat kulut ovat olleet elementtitoimitus (Lappli-talot) 107 600 euroa, kellariperustuksiin on tähän mennessä mennyt noin 28 000 euroa, erilaisiin suunnittelukuluihin (mm. arkkitehti, pääsuunnittelija, sähkösuunnittelu, lvi-suunnittelu, pihasuunnittelija, sisustussuunnittelija) 10 700 euroa, porakaivon poraukseen 7000 euroa ja rakennusluvan kustannuksiin 7195 euroa (huom. sisältää asianajokuluja)

Ja sitten on niitä pieniä kuluja vuosien aikana, jotka maksetaan pankkikortilla palkkarahoista, jotka ei ikinä pääse mihinkään exceleihin meillä, mutta vuosien aikana niistä pienistä puroista vaan kasvaa isoja järviä. Ehkäpä ihan hyvä, että ei ikinä tulla tarkkaa kokonaissummaa kustannuksistamme edes tietämään. Omakotitalon rakentaminen ei ole halpaa, se on varmasti kaikkien tiedossa. Kyllä tätä projektia varten on molemmat raatanutkin (ja raataa edelleenkin) niska limassa töitä. Valitettavasti kun ei ole sitä lottovoittoa tai vastaavaa ainakaan vielä kohdalle osunut.

torstai 2. marraskuuta 2017

Bileet. Meillä on sähköt!

Taas yksi virstanpylväs saavutettu. Meillä on tonttisähkö. Tänään käytiin Relacomilta kytkemässä sähköt ja samalla he toimittivat mittauskeskukseen sähkömittarin. Ei tarvitse enää nykiä agrigaattoria päälle saati kuunnella sen ääntä. Johan se agrigaattori on keväästä asti huutanut tontilla. Taas hieman lisää konkretiaa, että me voidaan joskus päästä muuttamaan. Meillä on jo juoksevaa vettä ja sähköä tontilla. 

Saadaksemme sähköä tontille aloitimme tilaamalla sähköliittymän meidän tapauksessa Carunalta. Tämän myötä saatiin oikeus liittyä sähköverkkoon ja perustat sähkösopimuksen tekemiseen. Carunan tehtävänä on tuoda sähkökaapeli tontin rajalle ja siitä eteenpäin on rakentajan vastuulla. Tontinrajalta on kuitenkin meillä vielä noin 60 metriä talolle. Tämän Harri siis kaivoi itse. Kuten kirjoitin viime postauksessa mittauskeskus tulee sijaitsemaan autotallin kulmalla, mutta se saa siinä itsekseen vielä melko pitkään seisoa sillä autotallin valmistumisesta en uskalla edes haaveilla seuraavaan vuoteen.

Loppujen lopuksi Harri kaivoi myös alihankintana sähkötolpalta tontinrajalle. Siinä oli mienaan melkoinen alihankintaketju. Carunan alihankkijana on Relacom, jonka alihankkijana puolestaan on N3M Power he taas ostavat alihankintana maanrakennustyöt. Ja tämä työ ostettiin siis alihankintana Harrin omalta yritykseltä.  Liittymän tilaamisessa kannattaa muuten olla ajoissa liikkeellä sillä toimitusajat voivat olla pitkätkin riippuen millaista sähköverkon rakentamista liittymään liittäminen edellyttää. 

Ennen sähköliittymän tilaamista pitäisi myös tietää kohteen tehontarve ja arvioida omia kulutustottumuksia oikean mittaustavan valitsemiseksi. Normaali pääsulakekoko on omakotitalossa 3x25 A. Me nostettiin sulakekoko 3x35 A, jotta on enemmän kapasiteettia vaikkapa lisärakennuksille tai muille paljon sähköä kuluttaville kuten meidän ulkoporealtaalle tai vaikkapa tulevaisuudessa uima-altaalle. 

Kustannukset meidän tapauksessa tähän asti on ollut Carunalle maksettu liittymismaksu 2110 euroa, mittauskeskuskukseen 700 euroa, pääsyöttökaapeliin vajaa 300 euroa ja suojaputkiin noin 400 euroa. Taloon tuleva ryhmäkeskus on vielä hankkimatta. Meille on tulossa taloautomaatio ja se vaatii räätälöidyn ryhmäkeskuksen. Se on selvityksen alla tällä hetkellä ABB:lla, emmekä vielä tiedä sen kustannuksista. 



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Rakentajan tähtihetket

Mutaa, kuraa, vesisadetta, räntää, läpimärkiä sukkia, vesilätäkköjä, jäätyneitä sormia, yltäpäältä kuraisia koiria, lähes uponneita kaivinkoneita ja paljon juoksuhiekkaa. Niistä oli meidän raksaviikonloppu tehty. Nää on näitä rakentajan varsinaisia huippuhetkiä. Not. Eilen aamulla teki mieli tehdä u-käännös tontille päästyä, kun näki missä kunnossa siellä paikat on. Mä en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle kelille. Eihän tässä nyt vaan ole enää järkeä. Ensin muutama viikko sitten täällä mitataan lokakuun sade- ennätyksiä ja teitä on suljettu tulvien vuoksi. Ja tällä viikolla sitten satoi 20 cm lunta. Lokakuussa? Tuntuu, että suurin osa ajasta menee tällä hetkellä luonnonvoimia vastaan taistelemiseen. 

Eipä myöskän tullut tunnetta, että oltaisiin edetty oikein mihinkään vaikka työtunteja tontilla kertyi roppakaupalla lisää. No siivottu ainakin on, siihen kuluu rutkasti aikaa. Puutavaraa ja muovia kertyy eniten pitkin ja poikin tonttia. Puutavarat voi onneksi polttaa. Muovia kertyykin sitten useita jätesäkillisiä. Eipä ole tullut budjetoitua tai kirjattua kuluihin mitään roskien viemisistä syntyneita kuluja, mutta ei sovi unohtaa niitä jos haluaa tiukkaa budjettia määrittää. 

Joku asia sentäs saatiin eteenpäin viikonloppuna. Asennettiin talolta kaapelisuojaputket mittauskeskukselle, niissä toivottavasti pian kulkee sähköt sisälle. Meidän mittauskeskus on jo asennettu. Se tulee sijaitsemaan autotallin kulmalla, mutta varmaan melko pitkään saa ihan yksinään siellä seisoa. Autotalli ei varmastikaan ainakaan vuoteen tule valmistumaan. Täytyy vain todeta, että luojan kiitos meillä ei ole minkäänlaista deadlinea muuttamiselle. Tässä kelejä vastaan taistellessa, kun pitäisi vielä stressata aikataulutusten kanssa. Vaikka kuinka tekisi mieli purnata niin näille keleille, kun ei vaan mitään voi.